Palokunnat hoitavat suurimman osan Suomen pelastustoimen käytännön tehtävistä

Palokuntia on tällä hetkellä yhteensä liki 1 000. Joukkoon kuuluu 571 sopimuspalokuntaa, 148 puolivakinaista palokuntaa ja 240 tehdas-, laitos- ja sotilaspalokuntaa. Koulutettuja sammutusmiehiä näissä palokunnissa on yhteensä 23 400.

Pelastustyön lisäksi palokunnissa tehdään monenlaista valistus- ja järjestötyötä – ja tietenkin soitetaan omissa soittokunnissa. Palokunnilla on myös erikseen järjestettyä toimintaa naisille, nuorisolle ja veteraaneille.

Naisia lähes 5 000

Palokuntanaiset ovat mukana tositoimissa, mutta lisäksi he hoitavat tärkeitä huoltotehtäviä, joita ilman pelastustyökään ei onnistuisi. He huolehtivat esimerkiksi varusteista, tiloista ja hälytysmuonituksesta sekä järjestävät koulutusta, jossa kansalaiset saavat tärkeää tietoa onnettomuuksien ehkäisystä. Palokuntanaiset osallistuvat myös palokuntanuorten kouluttamiseen ja palokunnan varainhankintaan.

Kiinnostavaa tekemistä 7–17-vuotiaille

Palokuntanuorisotoiminta on maamme vanhimpia nuorisotyön muotoja. Juuret juontavat aina 1880-luvulle asti, eikä kiinnostus ole vuosikymmenten mittaan laantunut. Palokuntanuorisossa toimiminen on hauska ja hyödyllinen harrastus, jossa nuoret oppivat arvokkaita taitoja.

Ikä on rikkaus
Palokuntaveteraanit ovat nuorekkaita yli viisikymppisiä palokuntalaisia, jotka ovat “jääneet eläkkeelle” aktiivisesta palokuntatyöstä. He vaalivat palokuntaperinteitä, kunnostavat palokalustoa, kokoavat talteen perinne- ja historiatietoa, järjestävät erilaisia tapahtumia – ja tietenkin opastavat nuorempaa sukupolvea.
Soitto soi!
22 palokunnan yhteydessä toimii palokuntasoittokunta. Harrastajavoimin tai puoliammatillisesti toimivat soittokunnat ovat suosittuja esiintyjiä monenlaisissa tilaisuuksissa. Erityisesti puhallinmusiikin ystäville nämä orkesterit suovat juhlalliset puitteet harrastamiseen.
Tarjolla arvokasta tietoa

Palokunnat myös valistavat kansalaisia, opastavat onnettomuuksien ehkäisyyn ja oikeaan toimintaan erilaisissa onnettomuus- ja vaaratilanteissa. Jokainen palokunnan osasto on mukana valistustyössä, mutta viime aikoina palokuntiin on alettu perustaa myös erillisiä valistus- ja järjestöosastoja.

Pitkät perinteet – jo muinaiset roomalaiset...
Vapaaehtoispalokuntien toiminnan alkuhistoria ulottuu aina Rooman valtakunnan aikoihin saakka. Keisari Augustus perusti ajanlaskumme alussa kaupunkivartioston, jonka tehtäviin kuului sekä järjestyksenpito että palosuojelu. Euroopan tiettävästi ensimmäinen järjestäytynyt palokunta aloitti toimintansa Pariisissa vuonna 1716. Kyseessä oli sotilaallisesti järjestetty armeijan osasto. Euroopan ensimmäinen kunnallinen ja vakituinen palokunta perustettiin Wieniin vuonna 1757.
Nykyisten vapaaehtoispalokuntien aatteelliset ja toiminnalliset juuret ovat peräisin 1730-luvun Yhdysvalloista. Suomeen vapaaehtoinen palokuntaliike tuli Ruotsista, johon se oli juurtunut 1800-luvun alussa. Suomen ensimmäinen palokunta, Turun Vapaaehtoinen Palokunta, perustettiin vuonna 1838. VPK:t olivat maassamme ensimmäisiä kansalaisten muodostamia yhdistyksiä. Palokunnat järjestivät alusta saakka paljon erilaista kulttuuritoimintaa: oli soittokuntia, kuoroja ja näytelmäkerhoja. Myös urheilua harrastettiin aktiivisesti. Vapaaehtoispalokunnat olivat myös nykyajan kirjastojen esikuvia, sillä niiden yhteyteen perustettiin jo varhain lainakirjastoja ja lehtilukusaleja.