Uutiset

Uutiset

Kuvassa kaksi palokuntalaista varusteet päällä. Kuvan vasemmassa yläkulmassa teksti aluevaalit & pelastustoimi ja oikeassa alanurkassa

Julkaistu 14.01.2022

Miksi pelastustoimesta tulee puhua aluevaaleissa, ja mitkä ovat keskeiset kysymykset

Pelastustoimesta on puhuttu julkisessa vaalikeskustelussa melko vähän. Se on merkittävä toimiala, jolla on vaikutusta yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen ja ihmisten henkeen, terveyteen ja työntekoon.

Pelastustoimen merkitys kasvaa koko ajan, kun väestö ikääntyy ja keskittyy kaupunkien ympärille. Ikääntyneillä on muuta väestöä heikommat mahdollisuudet pelastautua itse tulipalosta. Suomessa joka neljäs on yli 65-vuotias vuonna 2030. Kaupungistuminen taas vaikuttaa harvaan asuttujen alueiden asukkaiden turvallisuuteen, jos niiden sopimuspalokuntiin ei riitä väkeä.

Myös ilmastonmuutos tuo mukanaan monenlaista. Myrskyt, tulvat, kuivuus ja metsäpalot lisääntyvät, ja pelastustoimelta vaaditaan osaamista erilaisiin vaativiin tehtäviin.

Pelastustoimessa kyse ei ole vain paloasemien säilyttämisestä

Pelastustoimen keskeisiä kysymyksiä juuri nyt ovat rahoitusvaje, henkilöstöpula, paloasemaverkoston säilyttäminen sekä sopimuspalokuntatoiminnan jatkuvuuden turvaaminen.

Tällä vaalikaudella hyvinvointialueilla tehdään päätöksiä pelastustoimen tiloista, henkilöstöstä ja kalustosta. Paloasemaverkosto kattaa nyt noin 800 asemaa, joita hoitavat sekä vakituinen henkilöstö että sopimuspalokunnat.

Paloasemien kohdalla kyse ei ole pelkästä kansalaisten keskeisen lähipalvelun säilyttämisestä. Paloasemia pitää myös uudistaa ja kunnostaa sekä varmistaa niiden turvallisuus käyttäjilleen.

Paloasemien turvallisuuspuutteet on korjattava – liittyy myös henkilöstöpulaan

Työturvallisuus vaikuttaa myös henkilöstövajeen paikkaamiseen. Uutta väkeä on helpompi rekrytoida, kun alan turvallisuus on kunnossa.

Esimerkiksi likaisten varusteiden asianmukaisia puhdistustiloja likaisille sammutusvarusteille tarvitaan enemmän, jotta henkilöstö välttyy haitallisille aineille altistumiselta. Kaikilla paloasemilla ei ole myös riittävästi pakokaasuimureita, joilla terveydelle haitallisia aineita voidaan poistaa ilmasta.

Myös työasuissa on puutteita. Esimerkiksi Kalajoen maastopalon selvityksen mukaan kevyen varustuksen puute johti osalla ihon altistumiseen maaston savukaasuille.  Kuumuus laajan metsäpalon fyysisessä työssä nousi niin kovaksi, että osa helteisellä keikalla olevista kevensi varustustaan liikaa ja työskenteli esimerkiksi t-paidassa.

Henkilöstövaje vaikuttaa myös sopimuspalokuntiin

Vaikka paloasema ja kalusto olisivat kunnossa, pitää henkilöstöä löytyä riittävästi. Henkilöstöongelma ei kosketa vain pelastuslaitosten vakituista väkeä. Sopimuspalokuntien hälytysosastoissa on tällä hetkellä noin 15 000 henkilöä, mutta ikääntyminen ja kaupungistuminen uhkaavat monen palokunnan toimintaa.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana palokuntalaisten keski-ikä on noussut yli kahdeksan vuotta. Samalla palokuntalaisten määrä on vähentynyt tuhannella 30-vuotiaiden ikäryhmässä. Erityisesti harvaan asutuilla alueilla palokuntalaiset vähenevät ja vanhenevat, vaikka siellä heitä juuri tarvitaan.

Maaseudulla sopimuspalokunta on usein ensimmäisenä paikalla auttamassa, ja joskus ainoa paikan päällä auttava pelastusviranomaisen johtaessa tilannetta etänä.

Osa palokunnista alkaa olla jo pulassa

Osa sopimuspalokunnista kulkee niin pienellä vahvuudella tällä hetkellä, että lähtövarmuutta ei saada varmistettua. Yhden sopimuspalokunnan hälytysosaston keskimääräinen koko on noin 20 henkilöä, mutta osalla paikkakunnista se on vain noin kymmenen tai jopa alle.

Pienimmillä paikkakunnilla alkaakin olla jo ongelmia. Savusukelluskelpoisten palokuntalaisten määrä vähenee aktiivisten toimijoiden vanhetessa ja kasvaneiden toimintakykyvaatimusten takia.

Ratkaisuja toiminnan jatkuvuuteen täytyy hakea nyt. Jos palokunnan toiminta hiipuu, sitä on hankalaa ja kallista elvyttää uudestaan.

Sopimuspalokuntatoiminta on yhteiskunnalle edullinen ratkaisu. 15 000 hengen joukkoa ei noin vain korvata vakituisilla ammattilaisilla.

Aluevaaleissa keskeisiä pelastustoimen kysymyksiä ovat muun muassa:

Miten varmistetaan se, että pelastustoimella on riittävä rahoitus?

Millä keinoilla ratkaistaan pelastustoimen henkilöstövaje?

Miten järjestöt ja yhdistykset huomioidaan hyvinvointialueiden strategioissa, suunnitelmissa ja käytännön yhteistyössä? Sopimuspalokunnat ovat usein yhdistyspohjaisia.

Millainen on sopimuspalokuntien rooli hyvinvointialueilla?

Millainen on päättäjien tuntemus pelastustoimesta hyvinvointialueilla?

Onhan pelastustoimella itsenäinen rooli hyvinvointialueilla soten rinnakkaisena toimialana?

Onko pelastustoimella jatkossa riittävä rahoitus myös ennaltaehkäisevään työhön?

Miten kattavasta paloasemaverkostosta pidetään huolta?

Miten varmistetaan palokuntatoiminnan jatkuvuus?