Julkaistu 28.05.2025
Neljä viidestä pelastajasta on Suomessa sopimuspelastajia
Suomessa toimii noin 15 000 sopimuspelastajaa, jotka muodostavat noin 80 % pelastustoimintaan osallistuvasta henkilöstöstä. Päätoimisia pelastustoimintaan osallistuvia henkilöitä on noin 3 800. Molempia tarvitaan, jotta suomalaisten turvallisuus tulipaloissa, onnettomuuksissa ja myös kriisitilanteissa turvataan. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö muistuttaa, että sopimuspelastajien korvaaminen päätoimisella henkilöstöllä ei ole realistinen vaihtoehto rahoituksen ja koulutusjärjestelmän kantokyvyn takia.
Päijät-Hämeen hyvinvointialueen johtaja on julkisuudessa väläytellyt (Yle 28.5.) sopimuspalokuntajärjestelmän lakkauttamista säästöjen vuoksi.
– Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ei tue ajatusta. Sopimuspalokunnat ovat Suomelle kriittinen turvallisuuskysymys eikä sopimuspelastajien korvaaminen päätoimisella henkilöstöllä ole käytännössä mahdollista. Se vaatisi moninkertaista taloudellista panostusta sekä koulutusmäärien ja hakijoiden merkittävää kasvua, SPEKin palokuntajohtaja Petri Jaatinen toteaa.
Haasteita ei olisi vain päätoimisten määrän kasvuun ja koulutukseen liittyvissä kuluissa.
– Jo nyt osalla hyvinvointialueista on ollut vaikeuksia rekrytoida töihin päätoimisia pelastajia, koska hakijoita ei ole ollut tarpeeksi, Jaatinen sanoo.
Sopimuspelastajat ovat koulutettuja osaajia
Valtaosa Suomessa toimivista pelastajista eli noin 15 000 on vapaaehtoisia.
Kaikki eivät kuitenkaan tiedä, että kun tulipalon, onnettomuuden tai vaikkapa myrskyn sattuessa paikalle kurvaa paloauto, sen kyydistä voi nousta vapaaehtoisia sopimuspelastajia. Sopimuspelastaja on palokunnassa toimiva pelastaja, joka osallistuu hälytystoimintaan oman työnsä ohessa.
– Sopimuspelastajat ovat koulutettu ja tehtävään harjaantunut joukko, joka toimii hälytyksissä pelastustoimen viranomaisen johdon alla. Hälytyskelpoisuuden voi säilyttää vain tietyin ehdoin muun muassa osallistumalla säännöllisesti harjoituksiin ja testeihin, Jaatinen kertoo.
Suomalainen sopimuspalokuntajärjestelmä ei ole harvinaisuus.
– Vastaava tilanne on myös monissa muissa Euroopan maissa, Jaatinen kertoo.
Sopimuspalokuntien henkilömäärä lisääntyy
Sopimuspalokunnat osallistuvat valtakunnallisesti noin 46 prosenttiin tehtävistä ja harvaan asutuilla alueilla yli 90 prosenttiin tehtävistä.
– Sopimuspalokunnat osallistuvat hälytystehtäviin niin maaseudulla kuin isoissa kaupungeissakin, Jaatinen kertoo.
Suurin osa sopimuspalokunnista pystyy suoriutumaan velvoitteistaan ja hoitamaan sopimuspalokunnalle tulevat hälytystehtävät.
– Valtakunnallisesti katsottuna sopimuspalokuntien henkilömäärä lisääntyy vuosi vuodelta, mutta paikallisia haasteita toki on muuttotappioista ja ikääntymisestä johtuen. Nyt pitäisikin kunnissa ja hyvinvointialueilla panostaa siihen, että tuetaan palokuntien toiminnan jatkuvuutta, Jaatinen sanoo.
Se tarkoittaa muun muassa paloasemakiinteistöistä huolehtimista, riittäviä ajantasaisia varusteita ja kalustoa, koulutusta sekä palokuntien nuorisotyön tukemista.
Riittävä koulutus varmistaa palokuntien toimintaedellytyksiä
Niin kuntotestit kuin savusukellustestit ja tehtäväkohtaiset osaamistaitovaatimukset ovat samat ammattilaisille ja sopimuspalokuntalaisille.
Savusukelluskurssien ja muun koulutuksen järjestäminen on kuitenkin yksi haaste, joka täytyy ratkaista sopimuspalokuntalaisten motivaation ylläpitämiseksi.
– Jos koulutusta järjestetään liian harvoin tai liian vähän, voi palokuntaan liittynyt jättäytyä alkuvaiheessa toiminnasta pois. Säästötavoitteista huolimatta olisi tärkeä pitää kiinni siitä, että pelastuslaitokset tarjoavat sopimuspalokunnille riittävästi koulutusta. Vaihtoehto vapaaehtoisille on nimittäin kalliimpi, Jaatinen toteaa.
Hyvinvointialueilla ei ole varauduttu riittävästi palokuntalaisten rekrytointikustannuksiin
Yksi sopimuspalokuntien toimintaedellytyksen varmistamisen kysymys on uusien jäsenten rekrytointi. SPEK on mallintanut palokuntien rekrytoinnin kustannuksia.
Yksi ongelma onkin se, että hyvinvointialueilla ei ole hahmotettu rekrytointiin liittyviä todellisia kustannuksia kuten uusia varusteita ja koulutusta, ja varauduttu niihin.
– Tulijoita palokuntiin olisi kyllä. Suomalaisista noin kolmannes kertoi kyselytutkimuksessa voivansa kuvitella harrastavansa palokuntatoimintaa, Jaatinen kertoo.
Yhden vapaaehtoisen palokunnan osalta vuosikustannukset ovat selvityksen mukaan keskimäärin 146 000 euroa, ja yhdestä palokunnasta saatava hyöty yhteiskunnalle on 1,7 miljoonaa.
– Vapaaehtoisiin palokuntiin kohdistetut säästöt saattavatkin johtaa moninkertaisiin kustannuksiin, Jaatinen muistuttaa.
Mikä on sopimuspalokunta?
- Vapaaehtoinen palokunta eli VPK on palokuntatoimintaa varten perustettu yhdistys.
- Kun VPK tekee sopimuksen hyvinvointialueen kanssa, siitä tulee sopimuspalokunta, joka hälytetään pelastustehtäviin tarvittaessa.
- Osa sopimuspalokunnista on tehnyt sopimuksen hyvinvointialueen kanssa palokuntayhdistyksen kautta ja osa henkilökohtaisella sopimuksella.
- Suomessa on noin 700 sopimuspalokuntaa.
- Sopimuspalokunnat ovat mukana 46 prosentissa hälytystehtävistä vuosittain.
- Palokuntalaisia on Suomessa yhteensä noin 41 000. Heistä noin 15 000 on hälytyskelpoisia sopimuspelastajia, jotka osallistuvat hälytystehtäviin viranomaisten kanssa.
- Palokunnilla on sopimustehtävien lisäksi laajaa harrastustoimintaa: mm. nuorisotoiminta, turvallisuuskoulutukset, turvallisuusviestintä sekä yleisötilaisuuksien turvallisuus.
- Sopimuspalokuntajärjestelmä on osa Suomen kriisinkestävyyttä myös laajojen ja pitkäkestoisten häiriö- ja kriisitilanteiden sekä poikkeusolojen osalta.
Lisätietoa: https://www.spek.fi/wp-content/uploads/2024/01/SPEK-tutkii-32.pdf